You're invincible.

Tällä hetkellä tuntuu että mitään ei olis tapahtunu, mutta yritetään nyt kuitenki kirjottaa jotain, vaikka onki niin tyhjä fiilis. Kävin tossa joku päivä taas Emmalla ja tuli räpsittyy kaneista kuvia, yritin taas kerran valita parhaat mut olin laiskalla tuulella joten en oo ihan varma onko noi just ne parhaimmat. Nyt pari päivää on ollu aika surullisia, etenki tänää on ollu kamala päivä. Huomisesta tulee vielä pahempi. Huomenna on aika sanoo hyvästit Doralle. Se on menny huonompaa suuntaa, yks päivä se ei halunnu liikkuu ollenkaa. Tänää me annettii sille kunnolla särkylääkkeitä ja lähettiin mettään lenkille ja heittämää palloa. Dora tais tuntee ittensä ihan voittamattomaks ku ei tuntenu enää kipuu nii pysty tekeen melkeen mitä vaan. Tuntu melkeen ku se ois nuorentunu kolme vuotta. Onneks keskiviikkona alkaa ripari nii pääsee viikoks pois täältä, eikä tarttee ajatella sitä, kuinka tyhjä tää talo on ilman koiraa.

"Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä,
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen,
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa."