Koulu on kyllä jonkun verran ottanu veroa mun valokuvauksen määrässä. Mut joka tapauksessa, käytiin tänä viikonloppuna Loviisassa kattomassa vanhoja taloja, kun siellä pääsi kattomaan joitain yli 100 vuotiaita taloja, kiertämää ihan sisällekkin. Oli tosi mageeta ja hienoja taloja. Oku sai siellä väkijoukossa tosi paljon ihailua osakseen, välillä tuntu että Okua ihailtiin enemmän ku niitä taloja. Melkein kaikilta, joiden ohi kuljettiin, kuulu semmonen ihastunu huokaus tai sitten vaan tuli semmonen ihastunu katse. Aika paljon ihmiset luuli Okua mäyräkoiraks tai edes osittain mäyräköiraks. Mutta se kun nyt on tommonen oman tiensä kulkija niin se ei muistuta heeleriä eikä villakoiraa, nähtäväks jää että mitä siitä tulee. Ai niin, istumis käsky jo melkein täysin hallinnassa, luoksetulo kaipaa vielä aika paljon harjottelua.
Kommentit
Lähetä kommentti