Eipäs ole tullut paljoa kuvailtua ja yks syy on varmaan se, että oon alkanu käymää valokuvaus kurssilla, missä opetetaan käyttämään kaikkia kameran manuaali säätöjä niin on alkanut vähän tuntumaan sille, että enhän minä nyt osaa sitä kameraa käyttää ollenkaan. Ehkä siitäki aletaan pikkuhiljaa toipumaan ja alan taas kuvailemaan (tosin ilman kameran automaatti säätöjä, kun niillä oon tähän asti kuvaillut, heh). Tässä olevat kuvat on kaikki samalta lenkiltä, paitsi tuo eka. Meillä oli Okun kanssa yllättävä kohtaaminen ton saksanpaimenkoiran kanssa, josta tuolla on kuva. Se tuli meitä vastaan metässä ihan yksin, ilman omistajaa. Hetken siinä seisoskeltiin kaikki kolme, kun ei kukaan oikeen tiedetty, että mitä tehdä (ja kyllä, minä otin siinä tilanteessa kuvan). Äiti on mulle joskus tosta koirasta kertonu ja varotellu, kun se aina kuljeksii vapaana tuolla. En oikee ikinä kuitenkaa uskonu äitiä, ku en oo ennen tota koiraa nähny ja oon kuitenki aika monta vuotta ittekki kuljeksinu tuolla metässä. Eipäs siinä nyt mitään tosi rauhallinen herra oli hän ja hänen nimensä on Roi. Roi lähti sitte tuleen meitä kohti ja Oku juoksi saman tien karkuun. Lähin sitte Okun perään ja meinasin saada sydärin, ku näin että se oli juossu autotielle. Huusin kyllä täyttä kurkkua ja vihasena sitä sitte luokse ja onneks selvittiin naarmuitta siitäkin. Kyllä voi pieni koira aiheuttaa suurta huolta (ja sydänkohtauksen). Roi oli sillä aikaa sitte poistunu paikalta, eikä me sitte enää nähty sitä. Todennäkösesti tullaan vielä näkemään se joskus.
Kommentit
Lähetä kommentti